| Aikasarja | Trendi | Frekvenssijaukauma |
Kuvassa 1 näkyy koko aineisto aikasarjana (= ottelut siinä järjestyksessä kuin ne on pelattu). Aineistosta puuttuvat 70- ja 80-lukujen loppusarjapelit, joiden yleisömäärät ovat tiedossani, mutta päivämäärät eivät. Lisäksi puuttuvat kakkosen pelit 2002-2003 sekä muutama muu peli, joiden tietoja minulla ei ole.
Kuvassa 1 on yhteensä 462 ottelua. Punaisella on merkitty koko aineiston keskiarvo 1346,3.
Kuva 1
Pienin yleisömäärä on 144 (FC Mikkeli-HIK 16.5.1999) ja suurin 6678 (MP-TPV 16.5.1993). (Tuo vuonna 1993 syntynyt yleisöennätys oli paikallisen kauppaliikkeen sponsoroima ottelu. Siksi jotkut saattavat pitää moraalisesti oikeampana yleisöennätyksenä vuoden 1972 MP-KuPS -ottelun 5544 katsojaa.)
Aikasarjaa voidaan tarkastella sekä silmämääräisesti että tilastollisesti. Tässä yhteydessä tyydyn yksinkertaiseen graafiseen tarkasteluun, joka riittää antamaan hyvän yleiskuvan yleisömäärien kehityksestä.
Ensimmäiseksi aineistosta on syytä hakea trendejä. Trendillä tarkoitetaan yleensä aineiston arvojen kasvua tai pienenemistä koko tarkasteltavalla aikajaksolla. Kuten kuvaajasta huomataan, ovat katsojamäärät vähentyneet tasaisen varmasti koko tarkastelujakson aikana. Siis sekä pääsarjassa että ykkösessä yleisömäärä on nykyään pienempi kuin 60- ja 70-luvuilla.
Trendi tulee paremmin esille, kun katsotaan vuosikeskiarvoja ja edelleen niistä piirrettyä viiden vuoden liukuvien keskiarvojen käyrää (kuva 2).
Koska yleisömäärät pienenevät ajan suhteen selvästi (korrelaatio r = -0,75 keskiarvoilla ja koko aineistossakin r = -0,55), olen merkinnyt samaan kuvaan vielä regressiosuoran (pienimmän neliösumman menetelmä). Regressiosuoraa käytetään joskus ennustamiseen, mutta tässä tapauksessa se kertoo lähinnä menneestä kehityksestä. Tulevan ennustaminen näillä tiedoilla olisi melko uhkarohkeaa, mutta toisaalta mikään ei viittaa ainakaan siihen, että trendi olisi kääntymässä nousevaksi.
Kuva 2
Kuvassa 1 näkyvään pienipiirteisempään vaihteluun on vaikea ottaa kantaa. Osittain vaihtelu on täysin satunnaista, mutta tarkemmalla tutkimuksella olisi ehkä löydettävissä selittäviä tekijöitä. Yksi sellainen voisi olla esim. säätila.
Edellisten kuvaajien lisäksi aineistoa voi tarkastella frekvenssijakauman avulla (kuva 3). Katsojamäärät on luokiteltu 10 luokkaan. Kuvaajasta on helppo nähdä koko aineiston jakauman ohella miten pääsarjassa ja ykkösessä pelatut vuodet eroavat toisistaan yleisömäärien suhteen.
(Ottelumäärät: pääsarja 295, ykkönen 167, yhteensä 462)
Kuva 3
Kuvaajia tarkastelemalla voidaan sanoa, että MP:n yleisömäärä Ykkösessä on tyypillisesti 500 ja 1000:n välillä. Katsojamäärien vähetessä on viime vuosina jääty hieman 500:n alle. Uskollisten kannattajien määrä lienee 200-300 (katsojakeskiarvot Kakkosessa) ja muuta yleisöä tulee sadasta jopa yli tuhanteen. Sijoittuminen sarjan kärkikastiin tai peräpäähän vaikuttaa suoraan katsojamääriin.
Jos joukkue pelaisi liigassa, yleisömäärät kasvaisivat hieman yli tuhanteen. Takavuosien yleisömääriin tuskin enää päästäisiin, vaikka MP taistelisi liigan mitalisijoista. Vastaavasti kakkosessa voidaan odottaa n. kolmensadan katsojan keskiarvoa.
Karkeasti voidaan siis sanoa, että sarjatason noustessa yleisökeskiarvo kaksinkertaistuu.
Kuten sanottua, kovin tarkkaan ennustamiseen ei ole edellytyksiä. Katsojamäärien vaihtelu on huomattavaa (koko aineiston keskihajonta on 65 % keskiarvosta) ja sen syyt pelkkien tilastojen avulla vaikeasti ymmärrettäviä.
Aineisto antaisi hyvän pohjan jatkotutkimuksille, jotka koostuisivat erilaisista haastatteluista ja kyselyistä. Niiden avulla päästäisiin ehkä pureutumaan kylmän tilastoaineiston taakse ja pystyttäisiin arvioimaan jalkapalloyleisön käyttäytymistä.